Skotlantilaisen historioitsijan William Dalrymplen kirja The Anarchy kertoo miten oli mahdollista että pienestä lontoolaisesta toimistosta tuli 1700-luvun lopulla koko Intian niemimaata hallinnut, 200 000 sotilaan armeijalla varustettu organisaatio.
1500-luvun lopulla maailman merenkulkua hallitsivat Espanja, Portugali sekä Hollanti. Englanti oli tuolloin melko köyhä maa, jonka varat olivat huvenneet pitkään jatkuneisiin sotiin ja englantilaiset alkoivat jo olla kateellisia muiden maiden kaukomaista keräämistä rikkauksista. Kaupankäynti oli kuitenkin hyvin riskialtista toimintaa ja vaati suuria pääomia. Lontoolaiset merimiehet kuitenkin päättivät perustaa osakeyhtiön, jolla pystyttiin sekä jakamaan riskejä että myös ottamaan sijoittajiksi sellaisia henkilöitä, jotka eivät olleet varsinaisessa toiminnassa mukana. Tämä mahdollisti suuren alkupääoman keräämisen tulevalle yhtiölle.
Englannin Itä-Intian kauppakomppania perustettiin virallisesti vuonna 1600 kun kuningatar Elisabeth I myönsi yhtiölle 15 vuoden yksinoikeudet kaikkeen kauppaan Hyväntoivonniemen ja Magalhaesinsalmen välillä, eli käytännössä 2/3 maapallosta. Kuningattaren myöntämät etuoikeudet yhtiölle oli myös niin väljästi kuvailtu että myöhemmässä vaiheessa yhtiö pystyi ottamaan entistä enemmän myös hallinnollista valtaa alueesta.
Vaikka ensimmäiset matkat olivat onnistuneita, oli toiminta kuitenkin vielä melko vaatimatonta verrattuna hollantilaiseen Itä-Intian kilpailijaansa, joka oli kerännyt sijoittajilta alkupääomaa lähes kahdeksankertaisesti Englannin kauppakomppaniaan verrattuna. Ensimmäiset matkat oli tehty Indonesian alueelle, josta saatiin erilaisia mausteita hankittua, mutta hollantilaisten hyökkäysten ja dominoinnin vuoksi englantilaiset päättivät keskittyä vähemmän kilpailtuun Intian niemimaahan.
Tuohon aikaan Intiassa eli viidennes maailman väestöstä ja teollinen tuotanto oli jopa neljännes koko maapallon tuotannosta. Vertailuna Englannissa tuotettiin tuolloin vain 3 % maapallon tuotannosta. Siksi myös silloisen suurmogulien valtakunnan keisari oli maapallon ylivoimaisesti varakkain hallitsija. Heidän ylellisestä elämäntyylistään juontaa myöskin juurensa sana moguli.
Suurmogulien armeija käsitti 4 miljoonaa miestä eikä sen vuoksi tullut luuloonkaan tavoitella herruutta alueesta sotilaallisin keinoin, kuten espanjalaiset ja hollantilaiset olivat tavanneet muualla tehdä. Kauppakomppanian ainut tapa saada jalansijaa alueelta oli nöyrästi ryhtyä yhteistyöhön suurmogulien kanssa
Suurmogulien hallitsijan Aurangzebin kuoltua 1707 alkoi valtakunta hiljakseen mureta. Suurmoguleilla ei ollut enää kiistatonta johtajaa ja valtatyhjiön täytti vähitellen korruptio ja anarkia, samalla kun maratit alkoivat vallata entistä enemmän Suurmogulien hallitsemia alueita.
Tilanne loi eurooppalaisille kauppiaille mahdollisuuden alkaa menestyksekkäästi vahvistamaan asemiaan perustamalla uusilla sotaopeilla ja aseilla varustettuja sotilasjoukkoja. Kaupankäynti Eurooppaan vähensi merkitystään kun kauppiaat huomasivat että pystyivät myymään asejoukkojensa palveluksia vallanpitäjille erityisen kannattavalla tavalla ja saaden esimerkiksi tiettyjen maa-alueiden verotusoikeuden itselleen.
Tästä alkoi onnistuneiden sotien ja valtausten jälkeen brittien valtakausi ensiksi vauraalla Bengalin alueella koillis-Intiassa. Alistamalla paikalliset hallitsijat ja erityisesti heidän varallisuutensa yhtiön tahdon alle, Itä-Intian kauppakomppania onnistui saamaan satumaiset rikkaudet itselleen. Tämä kuitenkin johti intialaisten elämän totaaliseen kurjistumiseen.
Corporations have neither bodies to be punished, nor souls to be condemned, they therefore do as they like
Edward Thurlow
Vuonna 1770 alkanut ja useita vuosia kestänyt katastrofaalinen nälänhätä toi entisestä selvemmin ilmi kauppakomppanian välinpitämättömyyden paikallisiin asukkaisiin nähden eikä suurempiin ruoka-avustuksiin nähty tarvetta. Päinvastoin, kauppakomppania nosti veroja paikatakseen yrityksen tuloja ja monet johtajat tilanteen hyödyntäen tekivät omaan lukuun riisikauppaa ostaen halvalla ja myyden kiskurihintaan paikallisille tehden suuret voitot.
Vähitellen englantilainen lehdistö alkoi kiinnostua Intian tapahtumista, erityisesti Itä-Intian kauppakomppanian tekemistä julmuuksista ja käyttämistään keinoista, laskien kauppakomppanian osakkeen arvoa. Myöhemmin kauppakomppania alkoi myös olla taloudellisesti ongelmissa sotilaskulujen noustessa ja tulojen vähentyessä Bengalin talouden laman vuoksi sekä katastrofaalisesti epäonnistuiden sotatoimien jälkeen. Kuitenkin 1800-luvun alussa kauppakomppania onnistui lopulta saamaan Intian niemimaan kokonaan hallintaansa, mutta vähitellen valtaa alettiin siirtää monarkialle. Itä-Intian kauppakomppanian asevoimat lakkautettiin ja hallinto siirrettiin Britannian alaisuuteen sepoykapinan jälkeen 1858 ja Intia pysyi Britannian siirtomaana vuoden 1947 itsenäistymiseen saakka.
Itä-Intian kauppakomppanian toimet Intiassa eivät jääneet huomiotta Pohjois-Amerikassakaan. Yrittäessään saada myytyä varastoissaan lojunutta teetä korotetun tullin kera Pohjois-Amerikan siirtokuntiin itärannikolle, patriootit aloittivat kapinan, joka myöhemmin on tunnettu Bostonin teekutsuina. Pelko joutua samanlaisen kauppakomppanian kohtelun alle kuin intialaiset oli yksi syy miksi patriootit aloittivat vapaussodan Englantia vastaan 1770-luvulla johtaen lopulta Yhdysvaltojen itsenäistymiseen.
The Anarchy tarjoaa hämmästyttävän lukukokemuksen, jossa käydään läpi Intian yhteiskunnan suuria muutoksia ja tilaa, jossa valtatyhjiön täyttää englantilainen maksimaalista voittoa sijoittajilleen tavoitteleva yhtiö. Kuten Dalrymple loppusanoissaan kertoo, on Itä-Intian kauppakomppanian tarina tärkeä ja ajankohtainen opetus siitä mitä liian vahva yhtiö, ilman riittävää valvontaa ja regulaatiota, voi saada aikaan.
- Julkaisuvuosi: 2019
- Sivumäärä: 397
- Kieli: englanti
Reading, as usual... 