David Cote: Winning Now, Winning Later

Varsinkin pörssiyhtiöissä päädytään usein tekemään päätöksiä, joilla yhtiöiden tulos saadaan parantumaan lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä päätökset saattavat koitua kohtalokkaiksi. Teollisuuden monialayrityksen Honeywellin entinen pääjohtaja David Cote kertoo kirjassaan miten voidaan tehdä päätöksiä, jotka hyödyttää sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Kun uusi toimitusjohtaja aloittaa tehtävässään, hallitus ja osakkeenomistajat odottavat häneltä tuloksia jo lyhyessä ajassa, erityisesti jos kyseessä on kriisiyhtiö. Jos uusi toimitusjohtaja ei saa nopeasti tuloksia aikaan, näytetään hänelle usein melko pian ovea. Tämän vuoksi päädytään priorisoimaan päätöksiä, jotka hyödyttävät yritystä ja varsinkin sen raportoitua tulosta lyhyellä aikavälillä.

Aloittaessaan huonokuntoisen Honeywellin pääjohtajana, Cote pyrki aluksi muuttamaan työkulttuuria ravistelemalla työntekijöitä pois vanhoista tottumuksistaan ja haastamaan nykyiset työtapansa. Lähes kaikilla pörssiyhtiöillä on kyllä asianmukaiset arvot ja strategia määriteltynä, mutta paperilla ne eivät kuitenkaan vielä tarkoita mitään vaan muutos haluttuun suuntaan saadaan vain pitkäaikaisella ja kärsivällisellä työllä.

Lyhyen aikavälin tulosparannuskeinot ovat useimmiten ristiriidassa pidemmän aikavälin kehityksen kanssa. Esimerkiksi jos yrityksessä pyritään vähentämään käyttöpääoman määrää varastotasoja pienentämällä, johtaa se usein asiakastoimitusten venymiseen ja sitä kautta asiakastyytyväisyyden laskuun. Coten filosofiaan kuuluu kuitenkin etsiä tällaisiin ongelmiin ratkaisua siten, että ne auttavat kumpaankin asiaa, tässä siis laskea varastotasoja ja lisätä asiakastyytyväisyyttä. Helppoja keinoja tähän ei ole, mutta esimerkiksi kun Honeywellillä purettiin kokonaisuus osiin koko toimitusketjussa eli raaka-ainetoimituksiin, tuotantoon sekä jakelulogistiikkaan ja jokaista prosessia lähdettiin kehittämään, lopputulemana oli sekä selvästi pienempi tarve varastoille että nopeammat asiakastoimitukset.

Kun toiminnasta halutaan tehdä kustannustehokkaampaa, ei ole välttämätöntä tarvetta ryhtyä merkittäviin investointeihin. Honeywellillä Cote pyrki saamaan muutosta aikaan tekemällä prosessien analysoimisesta jatkuvan kehityskohteen. Six sigma -menetelmän avulla toiminnan tehokkuutta pyrittiin mittaamaan luotettavilla mittareilla ja laatutasoa pyrittiin edelleen kehittämään. Lean-ajattelu täydensi tätä kehitystyötä tuomalla jatkuvasti uusia ajatuksia prosessien tehostamiseen. Tuloksena oli niin pienten kuin suurten kehitysprojektien virta, joilla parannettiin niin laatua, tuottavuutta, asiakastyytyväisyyttä kuin työturvallisuutta samalla vähentämällä kuluja, varastotasoja kuin ympäristövaikutuksia. Monesta eri asiasta oli olemassa rankingeja, joissa näkyi parhaimmat ja heikoimmat osastot ja näiden vaikutus ei tullut niinkään ykkössijan tavoittelusta vaan nimenomaan sillä että kukaan osasto ei halunnut olla viimeisenä.

Menestymiseen tarvitaan hyvän yrityskulttuurin lisäksi myös panostuksia kasvuun ja sen lähtökohtana Cote painottaa asiakkaiden huomioimista kaikessa tekemisessä. Tuotekehitykseen panostaminen on myös tärkeää, mutta se on tehtävä tehokkaasti. Esimerkiksi Honeywellillä Cote lisäsi tuotekehitystä kehittyviin maihin, koska siellä kehitystyö oli yhtä pätevää kuin länsimaissakin, mutta alemmilla kustannuksilla. Tärkeää oli myös tehostaa tuotekehitysprosessia ja lisätä mm. insinöörien ja markkinointiväen välistä kommunikointia.

Yritysostoilla on tapana epäonnistua tai ainakaan ne eivät usein toteudu niin hyvin kuin alun perin oli ajateltu. Coten mielestä se johtuu kuitenkin lähinnä heikosta johtamisesta. Pääomasijoitusyhtiöt, jotka ammatikseen sijoittavat yhtiöihin ja kehittävät niitä perusteellisesti, ovat saaneet usein hyvän tuoton myöhemmin myydessään osuutensa yrityksestä pois. Miksi tätä ei siis voisi tapahtua myös suuryrityksen tekemissä yritysostoissa? Honeywellin oman selvityksen mukaan aiemmat yritysostot olivat epäonnistuneet lähinnä neljästä syystä: hankinnan strategisesta sopimattomuudesta, heikosta due diligence -selvityksestä, arvonmäärityksestä ja/tai huonosta integroinnista omaan liiketoimintaan. Näihin kohtiin keskittymällä pystytään selvästi parantamaan yritysoston menestymisen todennäköisyyksiä.

Lopuksi Cote jakaa myös oppinsa taantuma-aikojen johtamisesta, siten että mahdollistetaan menestyminen heti nousukauden alettua. Tässäkin asiassa ensimmäisenä tulee asiakkaista huolehtiminen, koska niiden takaisin saaminen tulee erittäin kalliiksi. Lisäksi työntekijöistä on pidettävä kiinni, jotta osaaminen pysyy talon sisällä ja tutkimuksetkin kertovat, että suuret irtisanomiset haittaavat merkittävästi myös jäljelle jäävien työmotivaatiota.

Winning Now, Winning Later on pitkälti tarina siitä miten Cote laittoi Honeywellin kuntoon ja kehitti sitä. Teoksen nimeksi piti alun perin tulla Leadership matters eikä kirjassa lainkaan vähätellä, kuinka yritys voidaan saada laadukkaalla johtamisella menestymään sen omilla resursseilla ja työntekijöiden kyvykkyydet paremmin hyödyntäen.

  • Julkaisuvuosi: 2020
  • Sivumäärä: 269
  • Kieli: englanti

Rating: 4 out of 5.

Adam Grant: Think Again

Yhdysvaltalaisen organisaatiopsykologian professorin Adam Grantin teos Think Again kertoo miten ajattelua avartamalla voi parantaa niin omaa osaamistaan, neuvottelutaitoja kuin työympäristöä.

Moni on ylpeä siitä että on uskollisesti pysynyt omien aatteiden tai mielipiteiden takana. Tämä voisikin olla hyvä juttu muuttumattomassa maailmassa, mutta koska elämme alituisessa muutoksessa, täytyy mielipiteitä oppia muuttamaan ja poisoppia vanhoista asenteista.

Grant kertoo että ajatellessa ja keskustellessa, mindsettimme menee usein joko saarnaajan, syyttäjän tai poliitikon identiteetille; kun pyhiä vakaumuksiamme kyseenalaistetaan, saarnaamme ja edistämme omia ihanteita kuin saarnaaja; syyttäjän tilaan vaivumme kun huomaamme puutteita toisten ihmisten ajattelussa ja argumentoimme niitä vastaan, kun taas poliitikko-moodiin vaivumme kun yritämme voittaa toisia ihmisiä puolellemme ja hakemalla muiden hyväksyntää. Ongelma tällaisessa tavassa on se, että pitämällä omia ajatuksiaan oikeina, emme edes anna mahdollisuutta kyseenalaistaa omia mielipiteitämme ja pohtia vastapuolen näkökannan oikeellisuutta.

Ihmiselle on luontaista olla sitä mieltä, joka tuntuu itselle parhaimmalta tai mitä vaistot sanovat. Ajattelun muuttaminen vaatii työtä ja oman ajatusmaailman kyseenalaistamista. Tutkimusten mukaan tämä on itseasiassa sitä vaikeampaa mitä älykkäämpi henkilö on kyseessä, koska heillä on myös kovin luotto osaamiseensa.

Pitäisikö siis olla nöyrä ja epävarma? Grant korostaa että nöyryys ymmärretään usein väärin eikä se suoraan tarkoita huonoa itsevarmuutta ja siksi Grant kuvaa tavoiteltavaa optimitilaa luottavaiseksi nöyryydeksi (confident humility): luottamusta omiin kykyihin, mutta samalla tiedostaen mahdollisuuden että käytetyt keinot ja ratkaisut eivät välttämättä ole lainkaan oikeat. Täytyy siis olla tarvittavan kriittinen vanhaa tietämystään kohtaan, mutta tarpeeksi uskalias hakeakseen uusia näkökulmia. Tällaisena esimerkkinä käy tutkija, joiden tutkimukset täytyy perustua aina puhtaasti objektiivisiin tutkimustuloksiin.

Luottamus omaan osaamiseen on tutkimusten mukaan usein ristiriidassa todellisen osaamisen kanssa ja ihmiset usein tapaavat yliarvioida oman osaamisensa. Vaatimattomia ihmisistä taas tekee usein heidän tietämys omista heikkouksistaan, mutta juuri se tekee heistä osaavampia ihmisiä, koska he tiedostavat puutteensa ja usein haluavat panostaa juuri niihin asioihin.

Ihmisen miellyttävyyttä pidetään yleisesti ihailtuna luonteenpiirtenä ja konflikteja pyritään yleisesti välttämään. Kuitenkin haastavat kehitystyöt yleensä vaativat kriittistä keskustelua ja nykyisten toimintatapojen kyseenalaistamista, vaikka näitä asioita esille tuovia ihmisiä ei yleensä arvosteta. Joillekin ihmisille on luontaista käydä rakentavaa keskustelua asioista, mutta toiset ihmiset voivat ottaa tämän hyökkäyksenä heitä kohtaan, aiheuttaen konflikteja. Grant kertookin itse aina antavansa uuden kirjaluonnoksensa tuttujen kriittisten ajattelijoiden pureksittavaksi, tietäen että heidän tarkoituksensa on vain tehdä kirjasta parempi, koska he välittävät työn lopputuloksesta eikä heidän tarkoitus suinkaan ole kritisoimalla nostattaa omaa egoansa.

Neuvotteluissa menestymiseen Grant kertoo että varsinkin jos vastapuoli on vastahakoinen muuttamaan mielipidettään, on parempi keskittyä vain muutamaan tärkeimpään argumenttiin oman asian puolesta ja lisäargumenteista voi olla pikemminkin vain haittaa, varsinkin jos vastapuoli pystyy näitä heikkoja argumentteja vastaan puolustautumaan. Lisäksi omia argumentteja ei kannata esittää kovin hyökkäävästi vaan pikemminkin keskittyä kuuntelemaan ja ymmärtämään vastapuolen tärkeimpiä argumentteja. Oikeiden kysymysten esittäminen voi saada vastapuolen pohtimaan mihin oma mielipide perustuu ja mahdollisesti saada vastapuolen itse huomaamaan oman mielipiteensä vääryyden.

Kirjassa käydään myös läpi erilaisia tapoja kehittää työyhteisön toimintaa lisäämällä psykologista turvallisuutta: luomalla avoimen työympäristön, jossa virheiden teko on sallittua ja joista uskalletaan kertoa, voivat työntekijät oppia toistensa virheistä ja kehittyä. Tämän on todettu lisäävän tiimin menestymismahdollisuuksia ja työssä viihtymistä sekä mahdollistavan luovan kehitystyön.

Think Again antaa monelta osin samaa viestiä kuin sekä Nobel-palkitun Daniel Kahnemanin Thinking, Fast and Slow’n kognitiiviset vinoumat että Jim Collinsin kirjat kuten Good to Great, nöyryyden ja itsekriittisen ajattelun ollessa yksi yritysjohdon tärkeimpiä ominaisuuksia. Vaikka esimerkiksi Blackberryn, Nokian tai Kodakin epäonnistumisia on selitelty yritysjohdon tekemillä virheillä, näihinkin päätöksiin on loppukädessä vaikuttanut johdon ajattelutapa, jonka kehittämiseen Adam Grant antaa kirjassaan lukuisia parannuskeinoja.

  • Julkaisuvuosi: 2021
  • Sivumäärä: 263
  • Kieli: englanti

Rating: 4 out of 5.

William Dalrymple: The Anarchy

Skotlantilaisen historioitsijan William Dalrymplen kirja The Anarchy kertoo miten oli mahdollista että pienestä lontoolaisesta toimistosta tuli 1700-luvun lopulla koko Intian niemimaata hallinnut, 200 000 sotilaan armeijalla varustettu organisaatio.

1500-luvun lopulla maailman merenkulkua hallitsivat Espanja, Portugali sekä Hollanti. Englanti oli tuolloin melko köyhä maa, jonka varat olivat huvenneet pitkään jatkuneisiin sotiin ja englantilaiset alkoivat jo olla kateellisia muiden maiden kaukomaista keräämistä rikkauksista. Kaupankäynti oli kuitenkin hyvin riskialtista toimintaa ja vaati suuria pääomia. Lontoolaiset merimiehet kuitenkin päättivät perustaa osakeyhtiön, jolla pystyttiin sekä jakamaan riskejä että myös ottamaan sijoittajiksi sellaisia henkilöitä, jotka eivät olleet varsinaisessa toiminnassa mukana. Tämä mahdollisti suuren alkupääoman keräämisen tulevalle yhtiölle.

Englannin Itä-Intian kauppakomppania perustettiin virallisesti vuonna 1600 kun kuningatar Elisabeth I myönsi yhtiölle 15 vuoden yksinoikeudet kaikkeen kauppaan Hyväntoivonniemen ja Magalhaesinsalmen välillä, eli käytännössä 2/3 maapallosta. Kuningattaren myöntämät etuoikeudet yhtiölle oli myös niin väljästi kuvailtu että myöhemmässä vaiheessa yhtiö pystyi ottamaan entistä enemmän myös hallinnollista valtaa alueesta.

Vaikka ensimmäiset matkat olivat onnistuneita, oli toiminta kuitenkin vielä melko vaatimatonta verrattuna hollantilaiseen Itä-Intian kilpailijaansa, joka oli kerännyt sijoittajilta alkupääomaa lähes kahdeksankertaisesti Englannin kauppakomppaniaan verrattuna. Ensimmäiset matkat oli tehty Indonesian alueelle, josta saatiin erilaisia mausteita hankittua, mutta hollantilaisten hyökkäysten ja dominoinnin vuoksi englantilaiset päättivät keskittyä vähemmän kilpailtuun Intian niemimaahan.

Tuohon aikaan Intiassa eli viidennes maailman väestöstä ja teollinen tuotanto oli jopa neljännes koko maapallon tuotannosta. Vertailuna Englannissa tuotettiin tuolloin vain 3 % maapallon tuotannosta. Siksi myös silloisen suurmogulien valtakunnan keisari oli maapallon ylivoimaisesti varakkain hallitsija. Heidän ylellisestä elämäntyylistään juontaa myöskin juurensa sana moguli.

Suurmogulien armeija käsitti 4 miljoonaa miestä eikä sen vuoksi tullut luuloonkaan tavoitella herruutta alueesta sotilaallisin keinoin, kuten espanjalaiset ja hollantilaiset olivat tavanneet muualla tehdä. Kauppakomppanian ainut tapa saada jalansijaa alueelta oli nöyrästi ryhtyä yhteistyöhön suurmogulien kanssa

Suurmogulien hallitsijan Aurangzebin kuoltua 1707 alkoi valtakunta hiljakseen mureta. Suurmoguleilla ei ollut enää kiistatonta johtajaa ja valtatyhjiön täytti vähitellen korruptio ja anarkia, samalla kun maratit alkoivat vallata entistä enemmän Suurmogulien hallitsemia alueita.

Tilanne loi eurooppalaisille kauppiaille mahdollisuuden alkaa menestyksekkäästi vahvistamaan asemiaan perustamalla uusilla sotaopeilla ja aseilla varustettuja sotilasjoukkoja. Kaupankäynti Eurooppaan vähensi merkitystään kun kauppiaat huomasivat että pystyivät myymään asejoukkojensa palveluksia vallanpitäjille erityisen kannattavalla tavalla ja saaden esimerkiksi tiettyjen maa-alueiden verotusoikeuden itselleen.

Tästä alkoi onnistuneiden sotien ja valtausten jälkeen brittien valtakausi ensiksi vauraalla Bengalin alueella koillis-Intiassa. Alistamalla paikalliset hallitsijat ja erityisesti heidän varallisuutensa yhtiön tahdon alle, Itä-Intian kauppakomppania onnistui saamaan satumaiset rikkaudet itselleen. Tämä kuitenkin johti intialaisten elämän totaaliseen kurjistumiseen.

Corporations have neither bodies to be punished, nor souls to be condemned, they therefore do as they like

Edward Thurlow

Vuonna 1770 alkanut ja useita vuosia kestänyt katastrofaalinen nälänhätä toi entisestä selvemmin ilmi kauppakomppanian välinpitämättömyyden paikallisiin asukkaisiin nähden eikä suurempiin ruoka-avustuksiin nähty tarvetta. Päinvastoin, kauppakomppania nosti veroja paikatakseen yrityksen tuloja ja monet johtajat tilanteen hyödyntäen tekivät omaan lukuun riisikauppaa ostaen halvalla ja myyden kiskurihintaan paikallisille tehden suuret voitot.

Vähitellen englantilainen lehdistö alkoi kiinnostua Intian tapahtumista, erityisesti Itä-Intian kauppakomppanian tekemistä julmuuksista ja käyttämistään keinoista, laskien kauppakomppanian osakkeen arvoa. Myöhemmin kauppakomppania alkoi myös olla taloudellisesti ongelmissa sotilaskulujen noustessa ja tulojen vähentyessä Bengalin talouden laman vuoksi sekä katastrofaalisesti epäonnistuiden sotatoimien jälkeen. Kuitenkin 1800-luvun alussa kauppakomppania onnistui lopulta saamaan Intian niemimaan kokonaan hallintaansa, mutta vähitellen valtaa alettiin siirtää monarkialle. Itä-Intian kauppakomppanian asevoimat lakkautettiin ja hallinto siirrettiin Britannian alaisuuteen sepoykapinan jälkeen 1858 ja Intia pysyi Britannian siirtomaana vuoden 1947 itsenäistymiseen saakka.

Itä-Intian kauppakomppanian toimet Intiassa eivät jääneet huomiotta Pohjois-Amerikassakaan. Yrittäessään saada myytyä varastoissaan lojunutta teetä korotetun tullin kera Pohjois-Amerikan siirtokuntiin itärannikolle, patriootit aloittivat kapinan, joka myöhemmin on tunnettu Bostonin teekutsuina. Pelko joutua samanlaisen kauppakomppanian kohtelun alle kuin intialaiset oli yksi syy miksi patriootit aloittivat vapaussodan Englantia vastaan 1770-luvulla johtaen lopulta Yhdysvaltojen itsenäistymiseen.

The Anarchy tarjoaa hämmästyttävän lukukokemuksen, jossa käydään läpi Intian yhteiskunnan suuria muutoksia ja tilaa, jossa valtatyhjiön täyttää englantilainen maksimaalista voittoa sijoittajilleen tavoitteleva yhtiö. Kuten Dalrymple loppusanoissaan kertoo, on Itä-Intian kauppakomppanian tarina tärkeä ja ajankohtainen opetus siitä mitä liian vahva yhtiö, ilman riittävää valvontaa ja regulaatiota, voi saada aikaan.

Rating: 4.5 out of 5.
  • Julkaisuvuosi: 2019
  • Sivumäärä: 397
  • Kieli: englanti

Barack Obama: Luvattu maa

Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman muistelmateos kertoo hänen nousustaan liittovaltion senaattoriksi ja lopulta Yhdysvaltain presidentiksi sekä ajastaan maailman vaikutusvaltaisimpana henkilönä. Kirja ei kuitenkaan hirveästi kerro hänen nuoruusvuosistaan, joita hän on kuvannut enemmän ensimmäisessä kirjassaan Unelmia isältäni ja siksi teos alkaa oikeastaan vasta Obaman opiskeluajoista.

Obama käy läpi monia presidenttivuosiensa poliittisia tapahtumia aloittaen finanssikriisin selvittämisestä, mikä ajoittui heti hänen ensimmäiseksi tehtäväkseen presidenttinä. Myöhemmin lukija saa vielä kattavan kertauksen monista Obaman ensimmäisen presidenttikauden ajan tapahtumista mm. terrorisminvastaisesta sodasta, Somalian merirosvoista, terveydenhuoltouudistuksesta, Kreikan velkakriisistä, Wall Streetin Dodd-Frank -reformista, Meksikonlahden öljyonnettomuudesta, arabikeväästä sekä Osama Bin Ladenin murhasta.

Obama kritisoi rankasti puolueiden välistä valtapeliä, jossa kansan etu jää toiseksi kun kyseessä on oman puolueen pärjääminen vaaleissa ja pyrkimys enemmistöosuuksiin edustajainhuoneessa tai senaatissa. Vaikka tähän juonitteluun osallistuu sekä republikaanit että demokraatit, erityisen painavaa kritiikkiä saa senaatin republikaanijohtaja Mitch McConnell.

Kirjassa Obama tuo esille arkista elämää Valkoisessa talossa, erilaisten avustajien ympäröimänä ja palveltavana. Yksityiskohtana Obama kuitenkin kertoo, että presidenttiparin täytyy kuitenkin itse maksaa kaikki yksityismenonsa elintarvikkeista lähtien ja esimerkiksi virka-asunnon huonekaluja ei makseta valtion budjeteista. Presidentti on käytännössä vastuussa koko Valkoisen talon suuresta organisaatiosta ja siksi Obama tuo esille asioita Valkoisen talon henkilökunnasta, heidän työskentelytavoistaan ja ongelmista talon sisällä, tunnustaen myös omat virheensä.

Kirjan nimi Luvattu maa kuvastaa paljon Obaman näkemää Yhdysvaltoja, kirjoittaessa mille aatteille Yhdysvallat on perustuslain mukaan rakennettu ja minkä varaan hän uskoo: tasa-arvoisuuteen, vapauteen ja demokratiaan. Kirja avaa hänen ajatusmaailmaa ja hän pääsee teoksessa kertomaan avoimesti päätöksiinsä vaikuttaneista tekijöistä. Koska poliittisten tapahtumien esittely ja päätösten perustelu vie suuren osan kirjan tekstistä, ei Luvattua maata siksi voi luokitella kovin vauhdikkaaksi mestariteokseksi. Kirja sopii erityisesti niille, jotka ovat kiinnostuneita poliittisiin päätöksiin vaikuttaneista tekijöistä ja miksi kaikkia asioita ei ole voitu tehdä kansalaisia miellyttävällä tavalla.

Teos on Obaman ensimmäinen kirja hänen presidenttiytensä jälkeen ja huolimatta kirjan tuhdista sivumäärästä, kirja päättyy kevään 2011 Osama Bin Ladenin murhaan. Luvatun maan on on kerrottu saavan vielä myöhemmin jatkoa, joten seuraavaan kirjaan jää vielä reilusti kirjoitettavaa.

Rating: 3 out of 5.
  • Julkaisuvuosi: 2020
  • Sivumäärä: 872
  • Kieli: Suomi

The Cost Of Free Shipping: Amazon In The Global Economy

Amazonin kasvu yhdeksi maailman suurimmista yhtiöistä ja tekemisestä sen perustajasta Jeff Bezosista maailman rikkaimman ihmisen, herättää vahvoja tunteita, erityisesti kun ottaa huomioon Amazonin toimintatavat, jotka ovat usein häikäilemättömiä.

Jake Alimahomed-Wilsonin ja Ellen Reesen koostama kirja kertoo niin Amazonin ongelmista työyhteisöissä, työntekijöiden järjestäytymisen estämisestä kuin puuttumisesta julkiseen päätöksentekoon.

Vuonna 1994 alunperin verkkokirjakaupaksi perustettu Amazon on kasvanut vuosien saatossa ylivoimaisesti Yhdysvaltojen suosituimmaksi verkkokaupaksi ja n. 50% yhdysvaltalaisten ostoksista tehdään Amazonin kautta. Erityisen suosittu on Amazon Prime -palvelu, jossa vuosittaista maksua vastaan asiakkaan tilaus luvataan toimittaa yhdessä päivässä. Amazonin yksi tärkeimmistä arvoista onkin palvella asiakasta niin hyvin kuin mahdollista, mutta kirjan mukaan tämä on toisaalta monessa asiassa tekosyy työntekijöiden orjuuttamiselle.

Vaikka Amazon onkin tunnettu nimenomaan verkkokaupastaan, lähes 60% Amazonin tuloksesta tulee sen AWS-pilvipalveluista. Amazoniin viitataankin usein puhuttaessa Shoshana Zuboffin lanseeraamasta valvontakapitalismista eli datan hyödyntämisestä teollisiin ja kaupallisiin tarkoituksiin, usein työntekijöiden ja asiakkaiden edun kustannuksella.

Verkkokauppansa toimintaa Amazon pyrkii tehostamaan erityisesti tavaran toimituksessa toimittajilta Amazonin pakkaus- ja lajittelukeskuksiin, joissa mittakaavaetuja on myös helpointa saavuttaa. Toimitusketjun lähetyskustannuksista lähes kolmannes syntyy tavaran viimeisestä kuljetuksesta asiakkaalle ja siksi Amazon on pyrkinyt vahvasti ulkoistamaan tätä ”the last mile” -jakelua, esimerkiksi pienille jakeluyrityksille, joiden listoilla työskentelee noin 40-100 henkilöä ja jotka toimivat Uber-kuljettajien tavoin yrittäjien statuksella. Alimahomed-Wilson tuo ilmi erityisesti näiden pakettilähettien uuvuttavaa työtä, jota pahentaa Amazonin nopeat toimituslupaukset. Käyttämällä paljon pieniä kuljetusliikkeitä, Amazon pyrkii vähentämään riskiä kuljettajien järjestäytymisestä ja siten riskiä esimerkiksi lakoille ja palkankorotuspaineille.

Varastoiden osalta työntekijät ovat maininneet ongelmaksi haastavat tehokkuusvaatimukset, joka ajaa työntekijöitä tekemään töitä kovalla kiireellä aiheuttaen turvallisuussääntöjen noudattamattomuutta, mikä aiheuttaa vaaratilanteita ja tapaturmia. Työntekijät ovat myös saaneet moitteita, jos työtahti ei ole ollut tarpeeksi tehokas ja kirjassa mainitaan myös irtisanomisen uhkaavan jos tahti ei muutu. Lisäksi Amazonin kulttuuriin kuuluu kilpailullistaminen, jossa palkitaan kaikkein tehokkaimmat työntekijät, mutta negatiivisina sivuvaikutuksina on erityisesti oman edun ajaminen, mikä ei aina ole työyhteisön etujen mukaista.

Kirjassa kuvaillaan myös työntekijöiden järjestäytymisen asteita eri maissa, kuinka paljon lakkoja on pidetty, kuinka tehokkaita ne ovat olleet ja mitä täytyisi vielä tehdä, jotta Amazonin toimintaa olisi mahdollista suuremmin horjuttaa. Amazon on esimerkiksi pystynyt hallitsemaan yksittäisen varasto- tai lajittelukeskuksen lakkoja helposti siirtämällä tilauksia tilapäisesti toiseen keskukseen. Kirja sisältääkin melkein kyllästymineen asti yllytystä mahdollisimman tehokkaiden lakkojen organisoimiseen, sodassa Amazonia vastaan.

Vaikka kirjassa kerrotut asiat ovat monelta osin synkkää luettavaa, olisi kuitenkin ollut hyvä valaista työnantajan näkemystä tapauksista, koska monesti asioilla on monta puolta eikä välttämättä ole varmuutta yksittäisten henkilöiden kertomusten todenmukaisuudesta tai työnantajan toimintaan vaikuttaneista asioista. Tämän vuoksi kirja on melko yksipuolinen näkemys Amazonin toimintaan liittyvistä asioista ja monilta osin mielipide tuntuu olevan että Amazonia ei haluta omille seuduille, ei vaikka työllistämisvaikutus olisi tuhansia. Kirjassa ei myöskään käy epäselväksi mitä ideologiaa siinä vaalitaan ja mitä halveksutaan ja koska kyseessä on useiden eri kirjoittajien artikkeleista koottu kirja, on teksti monilta osin myös toistoa samoista asioista.

Rating: 2.5 out of 5.
  • Julkaisuvuosi: 2020
  • Sivumäärä: 281
  • Kieli: englanti